Sokki
Sisällysluettelo:
Sokki tarkoittaa verenkierron pettämistä, jonka seurauksena on kudosten hapenpuute.
Verenkierto pettämisen syitä voi olla:
1. Vuotosokki eli riittämätön veritilavuus (hypovoleeminen sokki)
Verta valuu runsaasti ulos elimistöstä tai ruumiinonteloihin. Reisiluumurtumassa vuotoa voi olla ~1.5litraa verta, lantiomurtumassa enemmänkin.
Palovammoissa vuotaa runsaasti plasmaa pois elimistöstä, palaneiden ihoalueiden kautta.
· Alle litra = lievä sokki
· 1-1.5 litraa = keskivaikea sokki
· yli 1.5 litraa = vaikea sokki
2. Sydämen pumppauksesta johtuva (kardiogeeninen sokki)
Veri ei kierrä tarpeeksi nopeasti., koska sydämen voima pettää.
3. Verisuonten äkillisestä laajentumisesta johtuva sokki.
Syy voi olla esim. allergisessa reaktiossa (anafylaktinen sokki) tai myrkytys.
Sokin oireita on:
1. tuntee itsensä heikoksi ja janoiseksi
2. levottomuus, sekavuus
3. tajunnan tason aleneminen
4. vilu
5. pelko
6. hikisyys, kalpeus, jne,
Sokin oireet selittyvät elimien verenpuutteesta ja osaksi taas elimistön reaktioista. Elimistön reaktiot ovat ns. kompensaatiomekanismeja eli keinoja, joilla elimistö pyrkii turvaamaan huonontuvaa verenkiertoa (hapensaantia).
Kompensaatiomekanismeja on:
1. verenkierron minuuttitilavuuden suurentaminen => syketaajuuden nostaminen
2. Ääreisvastuksen kasvattaminen, josta seurauksena on lämpörajan ”nouseminen”
3. Hengityksen lisääntyminen
Lisää tarinaa kompensaatiomekanismeista...
Valtimon syke on nopeimmin mitattava ja usein myös herkin verenkierron tilan kuvaaja.
Ensisijaisesti sykettä tunnustellaan rannevaltimosta.
(A.RAD+, lyhennettä voi käyttää kirjaamisessa eli A=Valtimo (olis hyvä kirjata) RAD= rannevaltimo + = tuntuu, – = ei tunnu).
Jos sykettä ei tunnu, niin syynä voi olla matala verenpaine (systolinen alle 80mmHg) tai jokin paikallinen verenkierron poikkeavuus. Seuraavaksi sykettä tunnustellaan toisesta kädestä ja sen jälkeen kaulavaltimosta, A.CAR tai reisivaltimosta A.FEM.
Vammapotilaalta tunnustellaan sykettä molemmista rannevaltimoista yhtä aikaa.
Syketaajuus (eli kuinka nopea syke) on tärkein mitattava ja seurattava suure.
Normaalina syketaajuutena voidaan pitää 50 -100 lyöntiä / min
(vaikeasti määriteltävä -> vaikuttaa ikä, sukupuoli, fyysinen kunto, nestetasapaino, kuume, jännittäminen, pelko, kipu lääkitys)
Miksi syke nopeutuu:
· Hypovolemia kasvaa (=riittämätön veren määrä)
· Kipu lisääntyy
· Hengitysvaikeus
· Vilu, jolloin elimistö lisää lämmitystä -> energian kulutusta
· Hypoksia eli hapenpuute
· Pelko
· Rytmihäiriö
Jostain syystä elimistö ei saa tarpeeksi happea, energiaa tai molempia, tällöin syketaajuus nousee (ts. sympaattisen hermoston toiminta tehostuu/kasvaa).
Absoluuttista lukemaa tärkeämpi on huomata syketaajuuden muutokset !
Mikäli kudosten ja elinten hapensaanti ei ole uhattuna, niin ääreisverenkierto pysyy auki ja iho on lämpimänä (periferia on lämmin). Jos verenkierto tai hengitys vaikeutuu, niin elimistö ohjaa pääasiassa verenkierron (ja hapen) keskeisiin elimiin, kuten sydämeen ja, aivoihin ja keuhkoihin. Tällöin ihon verenkierto vähenee ja muuttuu viilenee ja muuttuu kalpeaksi (periferia on kylmä).
Tarkka mittaaminen ei ole fiksua, joten ääreisverenkiertoa arvioidaan karkeasti kädellä. Lämpörajaa tunnustellaan esim. potilaan kädestä, jossa lämpöraja siirtyy ranteesta kyynärtaipeeseen ja siitä edelleen kohti olkapäätä.
Arvioinnissa pitää ottaa huomioon mm. ympäristön lämpötila, alkoholi (laajentaa suonistoa) tai poikkeavan kuuma iho (kuume).
Kylmä hiki otsalla hengitysvaikeuden tai rintakivun yhteydessä viestittää hätätilasta => verenkierto on kuormittunut ja/tai kudosten hapenpuutteesta.
Kapillaaritäyttö eli painetaan potilaan kynttä ja odottamalla värin palautumista normaaliksi on vaikeampaa kuin periferian lämpötilan tunnusteleminen ensiapu tilanteissa.. ÄLÄ KÄYTÄ, unohda !
Hengitys on yksi ihmisen peruselintoiminnoista (verenkierron ja tajunnan lisäksi).
Jos hengitys todetaan poikkeavaksi siihen pitää kiinnittää huomioita.
Hengityksen laatu arvioidaan katselemalla (usein unohdetaan tämä helpoin mittari) potilaan hengitystä. Useimpien potilaiden hengitysvaikeus on todettavissa ensisilmäyksellä, samoin hengittämisen kivuliaisuus. Vaikeus puhua lyhyitäkin lauseita kertoo vakavasta hengitysvaikeudesta.
Sisäänhengitys on aktiivinen (vaatii pallean lihastyötä) ja uloshengitys passiivinen (pallea rentoutuu) hengityksen vaihe. Lisääntyneen hengityksen merkkejä ovat apulihasten käyttö sisäänhengityksessä (mm. kaulan lihakset, olkapäiden kohottaminen) ja aktiiven uloshengitys.
Sisään- ja uloshengityksen suhde on 1:2.
Ihon poikkeava väri antaa yhdellä vilkaisulla viitteitä elimistön hapenpuutteesta eli:
esim. suun sinerrys eli syanoosi kertoo vakavasta hapenpuutteesta.
Normaali hengitystaajuus on 12-20 krt/min (sisäänhengitystä).
Kun mittaat hengitystaajuutta, niin pyri saamaan potilas rauhalliseksi ja liikkumattomaksi. Älä esitä kysymyksiä mittauksen aikana ja mittaa vähintään 30sek jakso (ja kerro tulos tietenkin kahdella), jotta mittaus tarkkuus olisi riittävä.
Lisäntyneelle hengitykselle 20 – 30 krt/min löytyy aina useita syitä jännittämisestä tai kivusta lähtien. Merkityksen ratkaisevat potilaan oireet ja muut peruselintoiminnat.
Taajuuden ollessa yli 30krt/min kertoo sen sijaan peruselintoiminnan häiriöstä, usein hengitysvaikeuksista.
Taajuuden ollessa alle 10krt/min voi johtaa vähentyneeseen keuhkotuuletukseen ja elimistön hapenpuutteeseen eli hypoksiaan.
Jos potilas kärsii hengitysvaikeudesta, niin hengitysääten kuuntelu on perustutkimusta. Kuuntelu vaatii tosin harjaantumista ja olosuhteetkin voivat olla huonot melun takia. Löydös voi kertoa syyn hengitysvaikeuteen esim. Uloshengityksessä kuuluva vinkuna viittaa keuhkoputkien ahtaumaan (astma tai COPD) , sisäänhengityksen loppuvaiheessa kuuluvat kosteat rahinat syntyvät ylimääräisestä nesteestä (keuhkopöhö).
Sokin ensiapu
1. makuulle, jalat ylös
Matalakin verenpaine riittää turvaamaan aivojen verenkierron. Nostamalla jalat ylös, niin alaraajojen laskimoista tulee lisää verta sydämen pumpattavaksi. Tämä riittää pyörtymisen hoidoksi ja hyvää ensiapua myös varsinaisessa sokissa.
2. peittely
3. rauhoittelu
4. hätäensiavussa purista haavakohtaa (hansikoiduilla kädellä)
5. paineside
6. tarvittaessa kiristysside (suuri riski raajan amputoitumiseen)
7. Rauhoittele puhumalla -> auttaa kaikkeen, vaatii tosin pitkää pinnaa, rauhallisuutta ja jaksamista vastata potilaan kysymyksiin...vaikka toistaisi monesti.
Sokkia hoidetaan korvaamalla potilaan nestemenetykset. Hoito suoritetaan tiputuksella ei juottamalla potilasta. Verenhukka korvataan verellä (vuotosokki) ja palovamma tapauksissa menetetty plasmakato korvataan plasmalla tai sen korvikkeilla. Lisäksi annetaan suola ym. liuoksia.
Potilaalle ei anneta nestettä suun kautta, koska:
1. neste imeytyy tosi hitaasti, eikä siis ole riittävän nopea korjaamaan neste/volyymitasapainoa
2. Sokkipotilas oksentaa helposti, jolloin sokki pahenee. Neste menetys on pieni, mutta jokainen kunnon kankkusessa tai vatsataudissa ollut tietää, on se aina tosi kova rasitus ja työ keholle.
Lopputarinana sokin eteneminen esim. reisiluunmurtumassa:
1. Pulssi on nousee ja alkaa tuntumaan heikosti.
2. Elimistö pyrkii yllä pitämään verenpainetta suurentamalla ääreisvastusta (hiussuonten läpimittaa pienentämällä). Ihosta tulee kalpea ja kylmähikinen sekä lämpöraja nousee. Kun kompensointi ei riitä, niin verenpaine romahtaa.
3. Hengitystaajuus nousee, koska elimistössä hapenpuute.
4. Lämpörajan nousemisen takia potilas kylmettyy, elimistö pyrkii kompensoimaan kylmettymistä lisäämällä energiankulutusta eli tietenkin myös hapenkulutusta.
Ja vielä pikkaisen matematiikkaa:
Pumppu+Putkisto+Ääreisvastus = Verenpaine
Jos yksi osatekijä romahtaa, niin
verenpainekin romahtaa, josta seuraa
SOKKI !!!
Tavallinen pyörtyminen on mekanismiltaan samantapainen kuin sokki, erona on
lähinnä lyhytkestoisuus eikä ole yleensä hengenvaarallinen.
Esimerkinä asiasta:
Äiti tuo kovalla kiireellä lastansa ensiapuun. Annettuaan lapsensa hoitoon, jännitys helpottaa, lihasten jännitys vähenee, osa verenkierrosta valahtaa jalkoihin => pyörtyminen.