Verenkierto
Sisällysluettelo:
Verenpaine (RR) ja veren virtaus
Verenkiertoelimistön osat ovat
· Sydän
· verisuonet
· veri
Verenkierto eli sirkulaatio toimii elimistön kuljetusjärjestelmänä, jossa pumppuna toimii sydän ja pumpattavana aineena veri.
Verisuonet muodostavat yhtenäisen suljetun putkiston, ulottuu kaikkialle kehoon, jossa sama veri kiertää yhä uudelleen ja
uudelleen elimistön kaikissa osissa. Verisuonet, joita pitkin veri virtaa sydämestä poispäin ovat valtimoita,
jotka haarautuvat yhä pienemmiksi ja lukuisammiksi haaroiksi. Lopulta tullaan hiussuoniin, jossa seinämien läpi tapahtuu
aineiden vaihtoa. Hiussuonista veri palaa sydämeen laskimoiden kautta.
Verenkierto huolehtii kudosten ravinnonsaannista (mm. Happi, glukoosi, rasvahappo, vitamiinit, kivennäisaineet) ja
kuona-aineiden poiskuljetuksesta (mm. Hiilidioksiidi, virtsa-aine, virtsahappo, kreatiini, epäorgaaniset kuona-aineet).
Aivojen verenkiertoa elimistö säätelee erityisen tarkkaan ja on melko riippumaton muun verenkierron säätelystä.
Jos yleinen valtimoverenpaine laskee, aivovaltimot laajenevat, niin että aivot saavat lähes entisen verimäärän.
Valtimoverta tulee aivoihin neljän valtimon kautta suunnilleen litran verran minuutissa (levossa ja lihastyön aikana).
Aivoverenkierron keskeytyminen viideksi sekunniksi aiheuttaa jo tajuttomuuden ja neljän minuutin keskeytyksestä
on yleensä seurauksena pysyviä vaurioita.
Verenpaine (RR) ja veren virtaus
Nesteet liikkuvat aina suuren nestepaineen alueelta pienemmän paineen suuntaan.
Veren kulku perustuu siis verenpaineeseen. Verenpaine riippuu sydämen pumppaamasta verenmäärästä (minuuttitilavuus)
ja siitä kuinka nopeasti veri pääsee virtaamaan valtimoista hiussuoniin => Tätä ääreisvastusta eli perifeeristä
vastusta säädellään verisuonten läpimitalla. Yksi verenkiertoon vaikeuttava tekijä on painovoima, jonka takia veri
pyrkii virtaamaan aina alaspäin. Verenpaineen on oltava riittävä, jotta veri pystyy nousemaan seistessäkin
sydämestä aivoihin. (Kirahvilla on siis aikamoinen valtimopaine.)
Verenpaine = veren virtausmäärän kertaa ääreisvastus.
Valtimo (arteria)
Verenpaineella tarkoitetaan tavallisesti suurten valtimoiden painetta. Paine on suurimmillaan (Systolinen verenpaine) kun
sydämen vasen kammio työntää verta valtimoihin (muodostunutta paineaaltoa kutsutaan pulssiksi eli sykkeeksi).
Nuorella terveellä aikuisella Systolinen verenpaine on noin 120mmHg.
Kun sydämen vasenkammio on työntänyt veren Aorttaan (valtimoihin) ja veri alkaa virrata takaisinpäin, niin se
painaa kammio-valtimo läpän kiinni, jolloin virtaus estyy. Tämän jälkeen aortan eli valtimoiden verenpaine laskee
hitaasti sitä mukaa kuin verta siirtyy pienempiin verisuoniin. Pienin paine valtimoissa juuri ennen seuraavaa
systolea (vasemman kammion työntöä) kutsutaan Diastoliseksi paineeksi. Nuorella terveellä aikuisella Diastolinen
verenpaine on noin 75 Hg.
Laskimo (vena)
Miten laskimoveri sitten saadaan takaisin sydämeen. Asiaa auttaa seuraavat aputekijät:
* Rintakehän alipaine
* Sydän toimii heikkona imupumppuna
* Sydämen tason yläpuolelta tulevaa verta auttaa painovoima
* Tehokkaimpia laskimoverenkierron auttajia ovat raajojen laskimoläpät eli lihaspumppu.
(Lihasten supistaminen litistää laskimoa => jolloin veri lähtee liikkeelle.
Laskimoissa olevat läpät huolehtivat siitä, että verta siirtyy vain sydämeen päin eikä takaisinvirtausta synny.
Suonikohjut syntyvät siten, että laskimoläppä esim. alaraajassa pettää, jolloin alapuolella olevaan läppään
kohdistuu suurempi paine ja laskimo laajenee)
Laskimot toimivat verivarastona eli suurin osa verestä on kullakin hetkellä laskimoissa.
Aikuisen ihmisen verimäärä on noin viisi litraa ja sydämen minuuttitilavuus on levossa saman verran.
Eli kukin verisolu kiertää ison ja pienen verenkierron kerran minuutissa.
Tarvittaessa sydän voi nostaa tehoa noin viisinkertaiseksi.
Jos kaikki verisuonet olisivat täysin laajentuneita, niin viisi litraa verta mahtuisi toiseen alaraajaan (ja jäisi vielä tilaakin).
Suonten pitää olla siis jatkuvasti melkoisesti supistuneina ja niiden supistustilaa pitää pystyä säätelemään.
Tämä säädeltävyys on yksi kompensaatiomekanismeista !
Elimistö kompensoi verenpainetta (laskua/nousua) supistamalla tai veltostuttamalla verisuonia, jolloin verenvirtaus
säilyy monessa elimessä suunnilleen samana (aivot,sydän,munuaiset).
Verenpaineeseen reagoivia ”mittareita” on mm. aortankaaressa, valtimoiden seinämissä, sydämessä.
verisuonisto (229kB) (pikkasen huono kuva...jotta saa selvää, niin pitää tallettaa kovalevylle ja Z☺☺mata)
Ihmisen verenkierto on ”kaksinkertainen” eli hengityskaasujen vaihdosta huolehtiva pieni verenkierto ja
kudosten ravinnonsaannista huolehtiva ISO verenkierto.
Sydämen vasenkammio pumppaa hapekasta verta ISOON verenkiertoon.
Sydämestä lähtevä valtasuoni on aortta, josta lähtee haaroja:
· sydänlihakseen (eli sepelvaltimoihin)
· päähän (kaulavaltimot)
· yläraajoihin (solisvaltimot)
· sisäelimiin
· lonkkavaltimoihin
Kun happi on luovutettu kudoksille (vaihto tapahtuu hiussuonissa) ja tilalle on saatu hiilidioksiidia, niin veri palaa
Sydämmen oikeaan eteisiin ylä- ja alaonttolaskimoiden kautta.
Runsas hapekasta verta on (punainen) :
· keuhkolaskimoissa,
· sydämen vasemmassa eteisessä ja kammiossa
· ISON verenkierron valtimoissa.
Oikeaan eteiseen tullut hiilidioksiidia sisältämä veri siirtyy
sydämen oikeakammioon, josta se pumpataan PIENEEN verenkiertoon.
Veri siirtyy keuhkovaltimoapitkin keuhkoihin saamaan happea ja luovuttamaan hiilidioksiidia.
Keuhkoista veri palaa (hapekkaana) keuhkolaskimoa myöten takaisin sydämmen vasempaan eteiseen, josta se
siirtyy vasempaan kammioon. Tämän jälkeen vuorossa on taas ISO verenkierto.
Vielä verenkierrosta:
Isossa verenkierrossa elimet ovat ikäänkuin rinnakkaiskytkennässä: Kulloinkin eniten happea tarvitseva elin on ensi sijalla.
Esimerkiksi voimakkaan lihasponnistuksen aikana jopa 2/3 systeemisen verenkierron verestä kiertää luustolihasten kautta, kun useimpien sisäelinten verisuonet supistuvat. Ruuansulatuselistöön ohjautuu enemmän verta heti syömisen jälkeen, ja ihon hiussuonissa virtaa paljon verta, kun kuumuuden vuoksi pitää poistaa paljon lämpöä.